Saru

Pidin kirjasta kovasti. Kansi toi mieleen Nälkäpelin joten minulla oli vähän ennakkoluuloja, sillä minulla Nälkäpeli kirjat eivät nappaa (samoin elokuvat). Joka tapauksessa kirjan päähenkilö oli raikas ja mielenkiintoinen. "Lopputaistelu" oli vähän äkkinäinen, mutta silti yllättävä.

Pitäisi vielä katsoa leffa, sillä päätin lukea kirjan ennen itse elokuvaa!

Minusta tämä kirja oli virkistävä ja uudenlainen. Päähahmo oli kyllä melkolailla semmoinen perus punatukkainen ja vähän erilainen tytön tyllerö joka rakastuu väärään tyyppiin. Kuitenkin kirja oli kirjoitettu loistavasti ja sitä oli mukava lukea.

Kirja on hyvä. Juoni vähän ennalta arvattava, mutta ihan ok. Carter alkoi vähän ärsyttämään, mutta se meni ohi loppua kohden.

Riordanin Percy Jackson- seikkailut ovat mukavampaa luettavaa :)

Mmm... Makea kirja. Voiko niin sanoa? Mielikuvat vain pyörivät päässäni, kun luin tätä ja minusta tuntui kuin katsoisin elokuvaa. Hrr. Upea teos.

Rakastan tätä kirjasarjaa. Keplo - luurankoetsivä on koominen hahmo, joka piristää sateisimmankin päivän. Kirja on niin loistava, että sen lukee monta kertaa. Kaverini, joka ei pahemmin perusta kirjoista, otti tämän käteensä ja saamme nyt yhdessä hehkuttaa sen juonenkäänteistä.

Odotan innolla vuonna 2013 ilmestyvää elokuvaa, jossa näyttelee Johnny Depp Keplona.

Kirjailijan henkilöt ovat melko tyypillisiä ja kirja oli muutenkin jotenkin jo, keksitty? En tiedä miten sen sanoisin. Olen kuitenkin valmis lukemaan toisen osan.

Ihana, romanttinen, salaperäinen kirja.

Suden veli on sympaattinen, ihana kirja eläimineen ja henkineen. Kirjailija on kuvaillut upeasti Suden eläimelliset ajatukset ja kehonkielen.

Upeaa, miten Kalevala on saatu sijoitettua oikeaan elämään, ja onnistuneesti! Silti juoni oli osittain jopa tylsä, mutta kokonaisuudessaan ihan menevä kirja.

Kirjan juoni meni eteenpäin melko tasaisesti ja lopussa se räjähti. Suloinen kirja. Siskoni osti juuri sarjan viidennen osan englanniksi (City of Lost Souls), joten pian sekin pääsee nenäni eteen.

Olisin iloinen, jos loputkin osat suomennettaisiin.

Kirja oli upea ja riemastuttava alusta loppuun. Herrasmiesroistot ovat hervottomia ja pilke silmäkulmassa - tyyppejä, jotka yllättävät teoillaan. Pidin juonesta, koska Locke osasi yllättää kerta toisensa jälkeen. Camorrin tapahtumat olivat synkkiä huijaamisia, murhia ja verta, mutta niiden toteutustapa oli nerokasta.

Kaikki hahmot, joita kirjassa esiintyi, olivat kiinnostavia. Silti lempihahmojani ovat päähenkilön lisäksi Galdo ja Calo. Pidin kovasti, kun kirjoittaja kertoi Locken lapsuudesta tämän ollessa vasta alussa varkaantiellä.

Kuulin, että kirjasta tulisi ehkä seitsemän osainen. Odotan innolla.