Uusin kirja-arvio
Olipas melkoinen tuotos. Oikeastaan vähän mietin, että laskeeko tätä edes romantasiaksi, vai enemmänkin fantasiaksi, jossa on romanttisia elementtejä. Ei tässä kuitenkaan mihinkään täydelliseen rakkauden läiskeeseen päästä kuin ehkä vähän kirjan loppupuolella.
Hopeaviitta on kuin Harry Potterin paha isoveli. Se on synkkä maailma, jossa on taikaa ja erilaisia loitsuja. Oman taikavarantonsa voi kuluttaa hyvinkin nopeasti loppuun ja sen voi helposti täydentää kokemalla kipua tai nautintoa, ja tehän tiedätte mitä tämä meinaa. Se on kaikessa suoruudessaan jopa välillä raaka, ja toisena hetkenä hyvin häpeilemätön. Saffron on kostonhaluinen ja vähän naiivi tyttönen, joka valehtelee itsensä vihollisten leiriin ehkä vähän turhankin helposti. Julma ja säälimätön rikollispomon poika Levan on todellakin paha, mutta pinnan alla kytee muutakin.
Hyllyissä tapahtuu
Olipas melkoinen tuotos. Oikeastaan vähän mietin, että laskeeko tätä edes romantasiaksi, vai enemmänkin fantasiaksi, jossa on romanttisia elementtejä. Ei tässä kuitenkaan mihinkään täydelliseen rakkauden läiskeeseen päästä kuin ehkä vähän kirjan loppupuolella.
Hyvä herra, olen töissä!
Olen kuunnellut nyt noin puolet kirjasta ja täydet 10 pistettä tähän mennessä. Äänikirjan lukijat ovat miellyttävät ja pidän erityisesti päähenkilöiden vuorottelusta. Huumori on osuvaa, päähenkilöiden välinen kommunikaatio nasevaa ja sisäiset pohdinnat hmmm...niin ihanan noloja.
