Mellastavat pirut

Mellastavat pirut: Tutkimus kansaomaisista paholais- ja noituuskäsityksistä Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan tarinaperinteessä. Nidottu.

Millaisia räyhähenget ovat ja miten ne ilmentävät itseään? Keitä ne kiusaavat ja miksi? Miten paha voidaan nostaa maagisin keinoin toisen avuksi ja toisen kiusaksi? Kuinka talon järjestyksen rikkoneesta veijarista päästään eroon? Vai karkottaako karkotettava karkottajansa? Kuka piru on kaiken takana?

Mellastavia piruja käsittelevän suomalaisen kansanperinteen juuret ovat yleiseurooppalaisessa poltergeist-traditiossa, joka on saanut vaikutteita keskiajalla kiteytyneen kirkollisen paholaisuskon ohella kansanomaisista haltija-, tietäjä-, kalma- ja vainajakäsityksistä. Kansanperinteen piruhahmo ei edusta kristillisen mytologian luoman uhkakuvan tavoin äärimmäistä pahuutta, sillä sen hyvyys tai pahuus on kiinteästi sidoksissa ihmisen omaan toimintaan. Tutkimus osoittaa miten inhimillistä pahuuden kokemista ja tämän pohjalta syntynyttä folklorea on hyödynnetty erilaisissa ongelmatilanteissa.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston aineistossa Kannaksen ja Laatokan Karjalan tunnetuimmat poltergeist-tapaukset sijoitetaan ajallisesti 1900-luvun vaihteeseen. Suurta hämmennystä ja keskustelua synnyttäneistä räyhääjistä mainittakoon erityisesti Hörkön, Heinjoen, Maironiemen ja Kuokkaniemen pirut. Teosta rikastuttavat lukuisat aineistoesimerkit, jotka antavat lukijalle kuvan tähän kulttuuriseen ilmiökenttään liittyvästä moniulotteisesta suullisesta kerronnasta.